Home

Anna Törrönen:

Yhteiskuntamme on rauhaton ja rakeinen. Oleskelen täällä kuin mustassa
pilvessä, kamppailussa, haaveissa ja tunteissa. Elämä tuntuu olevan kaiken
tämän harhan takana. Siellä kaikkeus tulvii energiaa.

Putosin paikkaan, jossa todellisuus on unta, ja uni todellisuutta. Saavuin
myyttiseen ja pirstaleiseen tilaan, josta vain etsijä löytää merkityksiä.

Teen kuvia, jotka kertovat elämästäni ja nykyhetkestäni. Kommentoin
nykyaikaa jostain syvältä sisältäni. Näyttely kertoo oman paikkansa
löytämisestä, aikuistumisesta ja mielikuvituksellisuudesta yhteiskunnassa,
jossa luovuudelle ei ole tilaa.

“Mikään ei ole tyhjää. Olen ollut pääni ulkopuolella. Siellä kaikki on sitä
samaa tunneaivoa, tietoisuutta.”

“Antautumisen retkiltä löytää asioita. Kun julkisivu pirstaloituu tarpeeksi
pieniksi palasiksi, ei voi enää uskoa sitä, mitä meille syötetään.”

“Löysin kirkkauden. Neuloin sen itseeni kiinni. Kannan sitä rinnassani.”

Noora Isoeskeli:

“– Yritän johdattaa teitä tulemaan tietoisiksi ympärillänne olevasta
todellisuudesta. Tietoisuus tarkoittaa katselemista, sen havaitsemista, mitä
sisimmässänne ja ympärillänne tapahtuu. “Tapahtuminen” on melko tarkka
ilmaisu: puut, ruoho, kukat, eläimet, kallio, kaikki todellisuus on koko
ajan liikkeessä, tapahtumassa. Ihminen havainnoi sitä, katselee sitä. On
oleellisen tärkeää, että hän ei tee havaintoja vain itsestään, vaan kaikesta
todellisuudesta. Oletteko käsitteidenne vankeja? Haluatteko murtautua ulos
vankilastanne? Siinä tapauksessa, katsokaa, viettäkää tuntikausia tekemällä
havaintoja. –” (Anthony de Mellon kirjasta “Havahtuminen”, s.109)