Home

Miltä Talvipuutarhassa näyttää?

Näen talvipuutarhan sielunmaisemana: paikkana, josta voi löytää aitoa elämää. Arjen tietoisuus syntyy asioiden herättämien tunteiden kautta, asioiden piilotajuisista merkityksistä. Unet, sadut ja tarinat kertovat tunteiden maailmasta. Jossain unen ja todellisuuden välissä sijaitsee se utopian ruumillistuma, leikkisä lapsuuden maailma, jossa teokseni heräävät eloon. Kerron teosteni kautta tarinan, joka vapauttaa ja tuo elämään uutta energiaa.

Kirsi Ailio

Veistoksia paperista ja aaltopahvista

Kuka tuolla tanssii lumihiutaleiden kanssa - rumbaa, sambaa, tsatsatsaata? Keskellä talvea, katseessa nurmen onnellista nukkaa - satua ei todempaa puutarhassa kukkaa. Varpaan kaaresta selän piihin kihelmöi ja kuiskii: ‘Ota kiinni, tunge taskut täyteen aikaa!’ Mikään ei ole ja kaikki on, siinä vasta taikaa. Pysähdy ja kurkista, marjat makeasti nauraa. Usko siihen, ei kaikki ole miltä näyttää; ‘Älä herätä varjoja’, tuuli salaperäisesti laulaa.

Nanda Björklund

Installaatio pronssista, sametista ja marjoista

Talvipuutarha on minulle jotakin värikästä ja salaperäistä pimeän keskellä. Se on toinen maailma lasikuvun sisällä. Sen ulkopuolelle jäävät lumi, kylmä tuuli ja ohi kiirehtivät ihmiset. Sisällä talvipuutarhassa loistaa keltainen valo, ristipistohahmot tanssivat tulisia tansseja ja lihansyöjäkasvit odottavat pahaa aavistamattomia saaliitaan.

Käsittelen maalauksissani usein söpön ja kammottavan sekä toden ja unen välistä ristiriitaa. Myös ajatuksessa talvipuutarhasta juuri tuo rajatila kahden erilaisen maailman välissä kiehtoo eniten. Sattumanvaraiset jäljet ovat maalauksissani rinnatusten ristipistokirjoista maalaamalla kopioitujen hahmojen kanssa. Vaikka talvipuutarhaan on ihana paeta, sieltä haluaa kuitenkin takaisin pimeään ja kirpeään talviyöhön. Mikäli lihansyöjäkasveilta selviää.

Milla Kuisma

Maalauksia akryylilla ja sekatekniikalla kankaalle ja mdf-levylle

Kokosin oman pienen puutarhani - sellaisen, josta olen yhä enemmän alkanut haaveilla. Jokainen ollut ja mennyt sai oman puutarhansa. Arvokkaat varjostinkankaat ovat patinoituneet ajan myötä, hetket ovat kadonneet. Mitä on nyt, on huomenna jo mennyt. Päätinkin kuvata talven puutarhoja, jotka ovat jääneet elämään ja jotka muodostavat yhdessä siirtolapuutarhamaisen idyllin.

Luin työtä valmistellessani Helvi Hämäläisen kirjaa Säädyllinen murhenäytelmä. Kirja on vaikuttanut ratkaisevasti teosteni syntyyn. Hämäläisen kirjan pohjalta syntynyt teksti-installaatio tukee kokonaisuutta ja avaa toivottavasti uusia näkökulmia teokseen.

Ulla-Maija Pitkänen

Lampunvarjostimia